lauantai 2. marraskuuta 2013

Ei paljon mitään - tai sittenkin aika paljon

Kulunut viikko oli taas aika rikkonainen. Omassa ryhmässäni olin vain kaksi ja puoli päivää, kahtena päivänä ryhmällä oli yhteiskuntaopin opetusta: kierrätystä, jätteiden lajittelua, kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet jne. Kaiken lisäksi perjantaiaamupäivänä puolet opiskelijoista jäi junalakon vuoksi (luvallani) tulematta puolikkaaseen päivään, joten mitään kovin ihmeellistä emme ehtineet opiskella. Tai no, arvioikaa itse...

Harjoittelimme edelleen paikansijoja, mm. missä kerroksessa asut ja mihin kerrokseen menet hissillä. Ex tempore tein hissikeskusteluharjoituksen, joka vaatii hieman hiomista ensi kerraksi. :D Aina välillä täytyy kuitenkin tarttua hetkeen ja kokeilla mieleen juolahtanutta ideaa. Olimme ensin monisteelta harjoitelleet sanomaan, missä kerroksessa asut, kirjakielellä ja puhekielellä. Kirjoitimme samalla yhdessä tietokoneelle dialogiskeeman, miten keskustelu hississä voisi sujua. Tietysti totesimme heti alkuun, että yleensä suomalaiset eivät puhu hississä mitään, mutta JOS kuitenkin haluaa jotain jutella, mitä sopii sanoa.

Ensin tietysti se napin painaminen. Joskushan sitä tulee kysyttyä toiselta hissiintulijalta: "Mihin sä meet?" ja kun toinen vastaa esim. "Kolmoseen.", niin voi vielä sanoa, että "Okei, mä voin painaa." Hissiintulijalla saattaa tietysti olla mukana lapsi, joka ehättää vinkaisemaan: "Eiku mä haluun painaa!" johon vanhempi: "Okei, sä saat painaa." jne. Uudelta naapurilta voi myös kysyä: "Ooksä uus täällä?" ja koiranomistajalta: "Mikä sun koiran nimi on? Onko se kiltti? Saako sitä silittää?" tms. En tosin tiedä, miten koiranomistajat suhtautuvat tuohon keskimmäiseen kysymykseen, kun vauvoista ei kai ainakaan saa nykyään kysyä, onko hän kiltti (=nukkuu hyvin eikä tee vanhempiaan hulluksi huutamalla kaiket illat). ;)

Raapustelin paperille hissin nappulat kellarista kymmenenteen kerrokseen ja liimailin niitä eri puolille luokkaa. Jokainen opiskelija sai numeron, joka kuvasi kerrosta, johon hän oli menossa. Sitten vaan hissiin ja kysymään toiselta, mihin tämä on menossa jne. Tulostin skeeman opiskelijoille ja tietysti tässä vaiheessa olisi pitänyt toistattaa fraaseja Kjellinin metodilla, mutta ehkä ensi kerralla sitten muistan. Tällä kertaa teimme sen kuitenkin lopuksi. Netistä löytyy oppimateriaali nimeltä Naapuri hississä, jossa on arkielämän dialogeja ja niihin liittyviä kuvasarjoja. Pitääkin ensi viikolla katsoa, kannattaisiko sen samannimistä dialogia käyttää vielä kertauksena. 


Käsittelimme tällä viikolla myös kodin ongelmatilanteita. Kirjassa on dialogi Pedro soittaa huoltomiehelle. Sen lisäksi opiskelimme siivoamiseen ja korjaustöihin liittyvää sanastoa. Tähän käytämme Early learning -liikkeestä ostamaamme monistettavaa kuvamateriaalia (jota löytyy kaikista mahdollisista eri aiheista eri kieliä varten, en nyt muista materiaalin nimeä) sekä kollegalta saamastani materiaalista, jossa harjoitellaan kodin ongelmien kuvaamisen lisäksi kodin materiaaleista puhumista. (Kiitos, Anna!) 

Kirjan dialogia käytämme toistona niin, että annan opiskelijoille kuvia eri huoneista ja heidän pitää soittaa huoltomiehelle aina uudestaan ja keksiä eri huoneissa olevia ongelmia. Kirjan dialogia voi käyttää hyvänä runkona keskusteluissa. Kirjassa on myös kuuntelutehtävä, josta pitää selvittää ongelma ja ratkaisu. Viimeisessä tapauksessa ongelmana on, että henkilöllä ovat rahat lopussa ja hänen pitää neuvotella vuokranmaksusta vuokranantajan kanssa. Se toimii hyvänä alustuksena keskustelulle, mitä tehdä, jos rahat ovat lopussa. Teemme yhdessä miellekartan, jonka avulla kartoitamme hyviä ja huonoja vaihtoehtoja. 

Tähän aiheeseen on materiaalia myös Otetaan selvää -materiaalissa. Käytämme yhtä kuvaa kodin puuhista kertomiseen ja lopuksi teemme  pantomiimin Vladimirin ongelma, jossa pitää siis kuvata kodin eri ongelmatilanteita ilman sanoja ja toiset arvaavat, mistä on kysymys. Tämä jäi tällä kertaa ensi viikolle, en halunnut toteuttaa sitä, kun vain puolet ryhmästä oli paikalla. Yhteiskuntaopin opettajan kanssa he käsittelivät samaa aihetta mm. netistä löytyvän Sukellus suomeen -materiaalin avulla.

Ai niin, opiskeltiinhan me vielä imperatiiviakin. Kirjan tässä kappaleessa on ärsyttävän monta kielioppiasiaa, joita joutuu oikein urakoimaan: paikansijat, monikko, demonstratiivipronominit ja imperatiivi. Maanantaina harjoittelimme näistä kolmea viimeistä. Monikon ja partitiivin suhde on asia, johon pitäisi keksiä hyvät esimerkit. Pikaisesti keksin muutaman esimerkin, jotta perusasia eli definiittisyys-indefiniittisyys-akseli tuli selväksi. Kuin tilauksesta näyttää tänään ilmaantuneen asiasta päivitys tuohon loistavaan blogiin (yritinkin etsiä sellaista sieltä, mutta nyt se tuli!). :)  

Imperatiivin opiskelun yhteydessä oli luontevaa laatia ryhmälle omat säännöt. Tällä kertaa emme koonneet niistä yhtä seinätaulua vaan annoin jokaisen parin kirjoittaa itse keksimänsä säännöt värilliselle paperille ja laittaa seinälle. Velikullat keksivätkin varsin hauskoja sääntöjä, kuten "Anna kaikki rahasi X:lle ja Y:lle." jne. En allekirjoittanut kaikkia sääntöjä ja oikaisin muutaman negatiivisen positiiviseksi, kun joku meinasi, että kurssilla ei saa laulaa, nauraa tai kysyä paljon kysymyksiä... Ihmettelen, että vielä tässä vaiheessa joku on tuota mieltä. Ehkä he tarkoittivatkin vain häiritsevää, opetuksen ulkopuolista toimintaa.

Vielä yksi asia meinasi unohtua. Jossain kotitehtävässä tuli vastaan verbi osata. Osa oli ymmärtänyt sen väärin, joten oli paikallaan selvittää verbien osata-voida-pystyä-saada-jaksaa merkitysten erot. Olen keksinyt tähän ihan omat esimerkit autolla ajamisesta. 


VOIDA, SAADA, PYSTYÄ, OSATA, JAKSAA
  • Jos sinulla on auto, sinä voit ajaa autolla. (VOIDA)
  • Jos sinulla on ajokortti, sinä saat ajaa autolla. (SAADA = OLLA LUPA)
  • Jos sinä olet terve, sinä pystyt ajamaan autolla. (PYSTYÄ)
  • Jos sinä ajat paljon autolla, sinä osaat ajaa autolla. (OSATA)
  • Jos sinä olet tosi väsynyt, et jaksa ajaa autolla. (JAKSAA)
  • Jos sinulla on ajokortti, mutta ei autoa, sinä saat ajaa, mutta et voi ajaa autolla.
  • Jos sinulla on auto, mutta ei ajokorttia, sinä voit ajaa, mutta et saa ajaa autolla.
  • Jos sinulla on jalka poikki, et pysty ajamaan autolla.
  • Kun sinä ajat autolla ensimmäisen kerran, sinä et osaa ajaa autolla.
Nyt tuota listaa tikulta etsiessäni löysinkin sieltä viimevuotiset muistiinpanoni, joissa oli paljon enemmänkin vastaavia verbejä, joten laitan senkin listan tähän. Pitääkin antaa tuo vanha lista ensi viikolla. Saa käyttää! :)
  • Jos en ole koskaan ajanut autolla, en osaa ajaa autoa.
  • Jos minulla ei ole ajokorttia, en saa ajaa autoa.
  • Jos minulla ei ole autoa, en voi ajaa autolla.
  • Jos minulla on jalka poikki, en pysty ajamaan autolla.
  • Jos työpaikalleni ei pääse bussilla tai junalla, minä joudun ajamaan sinne autolla, kävelemään tai pyöräilemään.
  • Jos voin ajaa autolla töihin, en viitsi / en jaksa mennä junalla.
  • Jos juna on ihan täynnä, en mahdu siihen.
  • Jos minulla on paljon rahaa, minulle ei kelpaa huono auto.
  • Jos minulla on vähän rahaa, huonon auton täytyy kelvata minulle.
  • En kehtaa ajaa näin huonolla autolla. Kaikki nauravat minulle!
  • Mun auto meni taas rikki. Siis mä en kestä sitä enää!
  • Mun silmälasit unohtui kotiin. Mä en uskalla ajaa autolla, koska en näe kunnolla.
  • Jos on tarpeeksi rahaa, kannattaa ostaa uusi auto. Se ei mene niin helposti rikki.
  • Mun pitäis herätä aamulla aikaisin, vaikka mua ei yhtään huvita.
  • Huvittaisko sua lähteä illalla baariin? – Ei mua nyt oikein huvita.
  • Mä en suvaitse tuollaista käytöstä mun autossa. Lopeta tuo kiljuminen tai mä jätän sut tielle!
No, tulihan sitä jotain uutta opittua ehkä noissakin parissa päivässä. :) 

2 kommenttia:

  1. Hassu H: "tietysti tässä vaiheessa olisi pitänyt toistattaa fraaseja Kjellinin metodilla, mutta ehkä ensi kerralla sitten muistan" Ei kai sitä kai nyt kaikkea voi tehdä ihan joka kerta. Mutta kiva, että ajattelit asiaa, Mari-täti hyväksyy :)

    Koirista: koiranomistajamenneisyydessäni minusta oli ihan normaalia, jos ihmiset (etenkin lapset) kysyivät koirani kiltteyttä. Tuossa koirakontekstissa se minusta tarkoittaa, että koira osaa suhtautua vieraisiin rapsuttelijoihin eikä esimerkiksi säikähdä ja puraise. Tietenkään asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kiltteydellä noin muuten ymmärretään - enpä usko, että mikään koira näykkäisee vierasta silittäjää silkkaa ilkeyttään.

    Vauva- ja muutenkin lapsikontekstissa taas olen yhtä mieltä mainitsemiesi tuoreiden vanhempien kanssa. Puheet vauvan kiltteydestä voivat vaikuttaa pahimmillaan aika kauaskantoisestikin - on ehkä harmitonta jos "kiltti" ja "ei itkevä" ovat synonyymeja vauvaiässä, mutta sanojen käyttäminen näin lisää riskiä käyttää niitä samantapaisissa tilanteissa myöhemminkin. Ja silloin lapsi voi helposti joutua esimerkiksi sellaiseen uskoon, että itkeminen on ilkeää. Koiralla vastaava riski taas on mielestäni aika olematon, vaikka mistäpä sen varmasti tietää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, on jäänyt bloggailu vähille, niin ei ole tullut vastattuakaan aiemmin. Ei tietenkään aina kaikkea voi tehdä, mutta tuollaisen dialogin harjoitteluun se olisi sopinut erityisen hyvin. :)

      Tuosta kiltteyskäsitteestä olen tietysti samaa mieltä. Nykyään kai lapsista käytetään sanaa helppo tai - ehkä parempi - tyytyväinen. Tosin ei kai kukaan sano vauvaa tuhmaksi, eli tässä tapauksessa kiltin vastakohta olisi ehkä kuitenkin vaativa. Itse sanon usein, että olemme päässeet helpolla (tässä tapauksessa uhmaiän kanssa). :)

      Poista